Blogi: Lukusuositus kouluttajille ja oppimisesta kiinnostuneille

Luin Stella Collinsin mielenkiintoisen kirjan ’Neuroscience for Learning and Development’, jossa on tutkimuksiin pohjautuvaa tietoa oppimisesta ja koulutusmenetelmistä. Voin suositella kirjaa kaikille koulutusmenetelmistä kiinnostuneille. Alla poimintoja kirjasta ja omia pohdintojani toimivista koulutusmenetelmistä.

Onko oppimiselle olemassa yhtä oikeaa reseptiä? Aivotutkimuksia oppimisesta.

Suurin osa kouluttajista haluaa onnistua ja toteuttaa toimivia ja hyviä koulutuksia. Toinen asia kuitenkin on, mikä on toimiva koulutus ja miten saadaan osallistujat oppimaan. Mielipiteet esimerkiksi koulujen opetussuunnitelmista ja menetelmistä vaihtelevat hyvinkin paljon. Myös työelämässä on paljon erilaisia koulutusmenetelmiä ja kouluttajia. Mikä siis on oikeasti toimivaa ja mikä on yleisesti levinnyttä ajatusta ja ajan trendiä?

Oppimista ja aivojen toimintaa tutkitaan tarkemmilla laitteilla ja tietoa saadaan koko ajan lisää. Luin Stella Collinsin uusimman kirjan aiheesta, ja siinä on mielestäni kaikille kouluttajille hyviä vinkkejä ja asioita pohdittavaksi. Kirjan ajatukset eivät välttämättä ole uusia, ja osa niistä on ollut ’kaikkien tiedossa’, mutta nyt oppimiseen liittyviin oletuksiin on olemassa myös tieteellistä tutkimusta.

Kouluttaminen, aivot ja ihmiset on hyvin laaja alue, eikä kirjoittajan mielestä voi antaa yksiselitteisiä ohjeita kaikkiin tilanteisiin. Stella Collins kannustaakin kouluttajia käyttämään myös jatkossa menetelmiä, jotka he kokevat toimiviksi, mutta kokeilemaan myös uusia menetelmiä – etenkin silloin kun joku menetelmistä ei toimi.

Mitä on oppiminen?

Stella Collins avaa oppimista aivotutkimuksen kautta. Oppiminen on prosessi, jossa muutokset aivoissa vaikuttavat siihen, miten henkilö käyttäytyy ja toimii. Hän puhuu solutason muutoksista ja siitä, miten aivoissa voi havaita rakenteellisia muutoksia silloin, kun oppimista tapahtuu. Aivojen toimintaan vaikuttavat välittäjäaineet, kuten mm. glutamaatti muistiin ja serotoniini mielialaan sekä kortisoli stressinhallintaan. Tutkimus on vielä kesken, mutta sitä pidetään tällä hetkellä erityisen mielenkiintoisena oppimiseen liittyvissä tutkimuksissa. Stella Collins puhuu kirjassaan myös aivojen eri alueista, joilla on erilaisia tehtävä oppimisessa, sekä erilaisissa oppimisen lajeissa.

Yhteenvetona hän suosittelee kouluttajia käyttämään koulutuksessa seuraavia sekä neurotieteen suosittelemia, että yleensä hyväksi todettuja keinoja:

• Kertaus
• Ajallisesti venytetty opettaminen
• Pienryhmät
• Palkinnot
• Henkinen ja fyysinen tila toimiva

Alla muutama vinkki, aiheesta voit lukea kirjasta yksityiskohtaisemmin (s. 64).

Mitä keinoja kouluttaja voi helposti hyödyntää heti?

Käytäntöön voi ottaa esimerkiksi paremman asioiden kertauksen. Toimiva malli on tutkimuksen mukaan seuraavanlainen:

1. Opeta asiaa 10 minuuttia.
2. Pidä sen jälkeen lyhyt muistista hakemisen tuokio.
3. Jatka sen jälkeen opettamista jälleen 10 minuuttia.
4. Pidä sen jälkeen taas välikertaus.
5. Pidä kolmas opetusvaihe ja kertaus.

Kouluttajan tulisi auttaa oppijoita muistamaan opetettuja asioita. Muistamisessa meillä on koodausvaihe, varastointivaihe, muistista hakemisvaihe ja turhan tiedon unohtamisvaihe. Aivoille on eri asia, kerrataanko aineisto ’syöttämällä’ se, vai pitääkö henkilön käydä mielessään etsimässä tieto. Tehokkaampaa on antaa lyhyt kertaustehtävä, jossa tieto haetaan muistista.
 

Luo oppimisympäristö oppimista tukevaksi

Toinen käytännön asia, jonka moni kouluttaja voi ottaa heti käyttöön, on varmistaa, että oppijoilla on mukava olla ja että heidän henkinen ja fyysinen olotila on otollinen oppimiselle.

Pohdi seuraavia asioita:
Voiko koulutustilan tehdä viihtyisämmäksi, onko mahdollista lisätä osallistujien välistä kommunikointia ja sosiaalisuutta, onko asenne ja motivaatio kohdallaan? Brain Friendly Learning kannustaa siihen, että oppimisympäristö on toimiva, tilassa on väriä, kortteja, julisteita aiheista muistinvirkistämiseksi, välillä kävelyä tai paikan vaihtamista, eri tavoin asian käsittelyä ja tunneälyn huomioimista.

Kirjan ehkä käytännöllisin vinkki

Mitä luulet? Kumpi on parempi?

1. Opeta jokin asia ja pyydä sen jälkeen oppilaita vastaamaan siihen liittyvään kysymykseen.
2. Pyydä ensin oppilaita arvaamaan vastaus johonkin opetettavaan asiaan liittyen (arvaavat todennäköisesti väärin), jonka jälkeen opetat sen.

Tutkitusti parempi vaihtoehto on numero kaksi. Tutkimus osoittaa, että uteliaisuus nostaa oppimisen tehoa. On parempi laittaa oppilaat arvaamaan jotain (vaikka vastaus olisi väärä) ja antaa vastaus vasta sen jälkeen, kuin päinvastoin. Ei siis kannata aloittaa opettamalla, vaan kysymällä ensin, ja sen avulla herättää uteliaisuus.

Toivottavasti sait uusia ajatuksia omien koulutustesi toteuttamiseen.