Blogi: Keskustelukerho vai asiantuntijan pitämä kielikoulutus?

Parhaat tulokset kielikoulutuksista saadaan, kun asiakas on aktiivisesti itse mukana kertomassa työntekijöidensä tarpeista ja tavoitteista. Kun suunnittelen kielikoulutusta asiakkaiden kanssa, asiakas kuvailee usein kielikoulutustarvetta seuraavasti: ”Työntekijät haluavat parantaa työsanastoaan ja puhua sujuvammin vieraalla kielellä.”

Ehdotettuani asiakkaalle tavoitetta vastaavaa toteutusta asiakas saattaa ilmoittaa, kuten tässä hiljattain kävi, että ehkä vain puolet suositellusta kokonaisuudesta saa riittää: Eikö kyse olekin vain uusien sanojen läpikäymisestä ja keskustelemisesta? Kielikoulutuksen voisi itse asiassa järjestää keskustelukerhon muodossa. Tarvitaanko tähän välttämättä edes ulkopuolista opettajaa?

Ei tarvita, siinä asiakas onkin aivan oikeassa. Kuka tahansa voi parilla nettihaulla löytää sanalistoja ja lukea niitä itsenäisesti. Jutellakin voi kenen tahansa kanssa. Mutta tulos tuskin vastaa odotettua eikä todennäköisesti edes säästä kustannuksia.

Riittääkö pelkkä tieto vai haluatteko myös taitoa?

Opiskelija voi saada paljonkin tietoa kielestä opettelemalla asioita ulkoa sanalistoista ja kielioppia kirjoista. Silloin hän siis osaa käsitellä kieltä ikään kuin ulkoisena esineenä tai objektina: kieltä osaa kuvailla ja siitä osaa kertoa. Mutta onko tämä sama kuin kielitaito?

Sanoisin pikemmin, että se on kielitietoa. Taito saavutetaan vasta siinä vaiheessa, kun opiskelijan käyttäytymisessä on tapahtunut jokin muutos. Muutos käyttäytymisessä ei ole mikään pikkujuttu, eikä muutosta yleensä saa aikaan muutamassa tunnissa tai sitoutumatta tavoitteisiin. Ja tässä kohdassa kouluttajan roolilla on merkitystä. Kielikouluttaja on vieraalla kielellä viestimisen asiantuntija, joka tietää, miten tieto muunnetaan taidoksi ja miten se valjastetaan menestyksekkääseen käyttöön työkontekstissa.

Hyvistä opettaja-aineksista erikoistuneita tuhattaitureita

Kun asiakkaamme ja opiskelijamme kuvailevat opiskelun motiiveja ja tavoitteita, hyvin usein mm. seuraavat sanat toistuvat: varmuus, sujuvuus, pelko, ruostunut, aktivointi, herättely… Tästä ymmärtää aika nopeasti, että työelämän kielikoulutuksen tarpeen taustalla on monesti paljon muutakin kuin pelkkien tärkeiden ammattisanojen opetteleminen.

Hyvä kielikouluttaja on kouluttamansa kielen ja kulttuurin asiantuntija, ja lisäksi hänellä on myös ymmärrystä opiskelijoiden työn vaatimuksista, alasta, kulttuurista ja henkilökohtaisista tarpeista. Näistä opettaja-aineksista saadaan asiantuntija, joka luo juuri sitä toivottua tulosta tuovan koulutuksen: opiskelija osaa ja uskaltaa käyttää vierasta kieltä toivotulla tavalla vaativissakin työtilanteissa. Asiantuntijakouluttajalla on sitä pedagogista osaamista, kokemusta ja tilanneherkkyyttä, jota vaaditaan opiskelijoiden motivoimisessa, oikean esimerkin antamisessa ja rohkeuden valamisessa jännittäjiin.

Ai niin, miten sen keskustelukerhon kävi? Asiakas päätti lopulta järjestää kielikoulutuksensa alan ammattilaisen suunnittelemana ja ohjaamana.

Hannele Ritari